Auton akustinen kaiutin pitää tehokkuutta, että välitämme siitä luonnollisesti sähköisenä akustisena muuntimena, ilmaisee kätevämmin äänenpainetasolla, ominaisherkkyydellä kaiuttimelle, esittele tässä muutama käsite.
(1) Ominaisuusherkkyys määritellyllä taajuuskaistalla. Määritetyllä taajuuskaistalla vapaan kentän olosuhteissa äänitorven syöttöteho vastaa 1 W vaaleanpunaista kohinasignaalia ja äänenpaine on 1 metrin päässä vertailuakselin vertailupisteestä. Vapaa kenttä on tila, jossa ei ole äänen heijastusta. Avaruudessa pisteäänilähteen säteilemän äänenpaineen P ja testietäisyyden R välisen suhteen tulee olla sellainen, että P on kääntäen verrannollinen R:ään, joka yleensä mitataan kaiuttomassa kammiossa.
(2) Ominainen herkkyystaso määritellyllä taajuuskaistalla. Eli logaritminen ominaisherkkyys. Ominaisen herkkyyden ja vertailuäänenpaineen suhteen logaritmi kerrotaan 20:llä, jota merkitään dB. Vertailuäänenpaine on 2×10-5Pa.
(3) Tässä mainittu auton kaiuttimien vaaleanpunainen kohina on eräänlainen kohinasignaali, joka viittaa jatkuvaan ja tasaiseen kohinaan, jonka taajuuskaistan leveys on verrannollinen taajuuteen. Toisin sanoen se on kohinaa, jolla on sama energia yhtä suuressa suhteessa kaistanleveyteen laajalla kaistalla.
Vertailuakseli mainitaan tässä, on yhdensuuntainen vertailupinnaksi kutsutun tason määritelmän torven kanssa, torven akselin läpi ja vertailupintaan nähden kohtisuorassa olevaa viivaa kutsutaan vertailuakseliksi, vertailuakseliksi ja vertailupinnan leikkauspisteeksi kutsutaan referenssipisteeksi.
(4) Usein tulee vastaan, että kun äänitorven tuloteho ei ole 1W, vaan muita tehoarvoja, voidaan lähtöäänenpainetaso laskea muodossa SPLMAX =Lp+10lgW0, missä Lp -- ominaisherkkyystaso; W0 -- Tuloteho tässä vaiheessa.